Kissavihaan on helppo yhtyä kun joutuu asumaan tiiviisti tällaisessa lähes kolhoosimaisessa ympäristössä, jossa kaikilla on kissa ja koira ja kaksikin. 

Minullakin on kaksi kissaa ja koiriakin on kaksi. Kissat tosin asuvat kerrostaloasunnossa tyttäreni luona, mutta rakastan siis kissoja, koska olen niitä ottanut kaksi. Ne ovat ns. sisäkissoja ja tulivat minulle pari vuotta sitten toisen omistajista ollessa allerginen kissoille. Tai omistaja alkoi seurustelemaan kissoille allergisen naisen kanssa. Ja yhteen muutto oli mahdotonta kissoilla maustettuna.

Niin vain on, ettei kissoja ole tarkoitettu omakotitaloalueellekaan, mikäli ne kävellä jolkottelevat naapurustossa mielin määrin. 

Joten voitte uskoa mikä riemu minulla on tässä parin ns. vapaan kissan ympäristössä, jossa kissankusi alkaa haista kun tuuletusikkunan avaa. Se oli kylläkin sitä kevättä, mutta kuitenkin. 

Jotta kliimaksi olisi oikein räjähdysaltis, naapurissani on kissa, jota Rouva on alkanut nyt jonkin aikaa asuttuaan asunnossaan, päästämään riemukseni irti ja kissahan ottaa reviiriä muutakin kuin sen oman Mamin vuokrasopimuksen mukaiset neliöt sisällä ja takapihalla ja ... kyllä te tiedätte.

Tänä aamuna lähdin kipeän koipeni kanssa pakolliselle kusetuskierrokselle koirieni kanssa, kun naapurin katti olikin päivää paistattelemassa kohta etuoveni tuntumassa. Lähdöthän se kissa sai ja niin sain minäkin, sillä en tosiaankaan ollut varautuneena muuhun kuin kääntymiseen oveani kohti laittaakseni sen kiinni jäljestäni. 

Siis koirieni vikahan oli se, että juoksin takaperin nurmikolla kissan perässä, mutta siltikin. Minusta on tulossa kissavihaaja. Vihaan myös tupakoitsijoita ja grillaajia. Kiitos tämän seinänaapurini.

Summasummaarum. Minun pitäisi anoa siirtoa erakkomajaan. En näemmä siedä sitten vuottakaan tätä rivariasumista saati ihmisiä näin lähellä. Saati kissoja. Passiivista tupakointia tuutelusikkunani kautta suoraan sohvallani. Tai sytytysnesteen katkua asunnossani ilman ihania mustuneita grillimakkaroita missään vaiheessa. 

MInua suoraan sanoen vituttaa taas kerran. Ja tunnen itseni enemmän kuin äkäiseksi. 

Koska pitää opetella antamaan palautetta, tuli palautehampurilainen annettua naapurin tuuletusikkunaa ohittaessani koirieni haukunnan varmaan herätettyä Rouvan... Helvetin kissat! 

Eikä muuta. Mikä helvetin palautehampurilainen...? Never heard. Suora palaute palkitsee hyvällä mielellä antajaansa. Olinpas taas noheva ja rohkea etenkin. (Voi kun koirat olisivat hiljaa ensi yövuorojen aikana...klups.)