Ensi kuva siis pettää. Tämä pohja olkoon myötätunnon osoitus toivottavasti yhtä kirjoittajaa kohtaan, jonka villis koki kaamean kohtalon ollakseen miespuolinen.

Ehei, kastraattia hänestä ei tehty, mutta muuten tuli amputaatiota eteen.  

Eikä täällä miehiä vihata... ovat vain yksi vetutuksen aihe. Ja sekin lienee johtuu väärinymmärryksestä. Pakko, sillä ihmissuku sen kuin lisääntyy, vaikke emo ja siittäjä tunnu toisiaan ymmärtävän.

No, hupsis, ei ollut tarkoitus lähteä näin juurille, mutta tässä jatkuvassa vihaa aiheuttavassa noidankehässä osittain siis tämän postauksen kirjoittajan perusluonnetta sävytettynä viihdyttävillä vaihdevuosilla, joita on kyllä yritetty särmätä hormoneilla, vaan onkohan niistä muuta apua kuin, ettei sarvet vielä kasva otsaan?

En minä katso elämää katkeroituneena, mutta elämääni liittyy osasia joiden kanssa mnun on elettävä vaikken hitto vieköön niistä pidä, siedä ja suorastaan niitä vihaan.

Blogi on avoin myös kaikelle pahan ruotimisille ja henkisten arpien aukirepimisille. Kaikelle ihmisluontoon liittyvälle, joita ei ole tapana ruotia kuin omassa pahassa mielessä ennen hyvän mielen paluuta.